Espoo Cinén haastattelussa Alli Haapasalo kertoo uudesta elokuvastaan Kerro kaikille, joka on tämän vuoden Espoo Cinén kotimainen juhlaelokuva. Haastattelussa ohjaaja avaa elokuvan taustoja ja teemoja.
Kerro kaikille kertoo Amanda Aaltosesta, naisesta, joka ei suostunut elämään hänelle annettujen raamien mukaisesti. Amanda suljetaan “kuukautishulluuden” vuoksi Seilin sairaalasaarelle 1800-luvun lopussa. Saarella Amandan täytyy sopeutua, mutta hän solmii siellä myös tiiviitä ihmissuhteita. Elokuva käsittelee vapautta, vapauden riistoa ja sen säilyttämistä. Aiheet ovat rankkoja, mutta teos ei ole toivoton, vaan päinvastoin hyvinkin toiveikas. Elokuva perustuu sen käsikirjoittaneen Katja Kallion romaaniin Yön kantaja, joka ammentaa 1800-luvun lopulla eläneen Amanda Aaltosen todellisesta elämästä.
Naiskohtaloita, joita on aina ollut
Alli Haapasalo ei pidä elokuvaa vain historiallisena draamana, sillä kysymys toiseuttamisesta on hyvinkin tätä päivää. Esimerkiksi sairaudet ja diagnoosit leimaavat ihmisiä helposti edelleen. Ohjaaja toivoo, että elokuva rohkaisisi meitä kohtaamaan toisemme silmän korkeudelta.
Elokuvassa onkin vältetty mustavalkoista jaottelua hyvään ja pahaan. Ohjaajalle oli tärkeää, ettei hoitajia kuvattaisi vain pahiksina ja potilaita pelkkinä uhreina. Elokuvan perinteisten kaavojen mukaan olisi ollut esimerkiksi tyypillistä, että Krista Kososen esittämän Iso-Greetan saapuessa katsoja ajattelisi: ”Sieltä tulee nyt se sadistihoitaja, Nurse Ratched walks in.”
Samalla ohjaaja haluaa elokuvan nostavan keskusteluun naisten sairaudet. Naisten sairauksia on alettu tutkia vasta myöhään, ja tutkimuksen puute on johtanut Seilin saaren naisten kaltaisiin koviin kohtaloihin. ”Naisethan ovat kautta maailman väärinymmärretty hormonaalisen terveyden tai hormonitoiminnan puolesta. Sen lisäksi heidät on väkivaltaisesti häpäisty ja leimattu, koska naisten sairaudet ovat olleet niin hirveän häpeällisiä”, Haapasalo valottaa. Ohjaaja pitääkin elokuvan Seilin naisia ikiaikaisina naisina, naiskohtaloina, joita on aina ollut. Mitättömiksi tai näkymättömiksi julistettuja. Nyt kun heidät on tuotu valkokankaalle, toivoo ohjaaja elokuvan antavan lohtua heille, jotka itse kamppailevat samojen asioiden kanssa.
Tuotanto Katja Kallion kanssa oli unelmayhteistyö
Yhteistyö kirjailija Katja Kallion kanssa oli Haapasalon mukaan unelmaprosessi, joka käynnistyi jo loppuvuodesta 2019, kun Kallio tarjosi Yön kantaja -romaaniaan Haapasalolle ohjattavaksi. Tekijät kehittelivät käsikirjoitusta yhdessä, ja Kallio antoi ohjaajalle vapaat kädet muokata sitä elokuvaa varten. Kallio oli kirjoittanut tekstin visuaalisesti elämän rajuutta korostaen, ja mukaan haluttiin konkreettisia yksityiskohtia aina vaivaisenluista, liikavarpaista ja syntymämerkeistä ihokarvoihin.
”Katja sai kirjan adaptoimisen näyttämään helpolta ja oli aina valmis karsimaan kirjasta, kun taas minä jarruttelin. Koen, että kirja ja elokuva elävät lopulta rinnakkain hyvinä sisaruksina”, Haapasalo kuvailee yhteistyötä.
Katsetta enemmän sisältöön kuin katsojalukuihin
Haapasalon mukaan on absurdia, että Suomessa kulttuurin ja taiteen olemassaoloa täytyy perustella. On ymmärrettävää, että Suomessa moni asia pitää perustella rahalla, veroilla ja työllisyydellä, mutta ne eivät saisi olla ainoita asioita, joilla on merkitystä. Sitä vastoin Haapasalo haluaisi keskustelun siirtyvän siihen, mitä sitten, jos kulttuuria ei ole: ”Kuka sitten kertoo meille, keitä me ollaan? Kuka näyttää sen, mitä ei voi sanallistaa?”
Kotimaiseen elokuvaan Haapasalo soisi enemmän riskinottoa ja diversiteettiä. Haapasalo painottaisi resursseja enemmän laatuun kuin määrään ja toivoo, että katsetta siirrettäisiin muuhunkin kuin katsojalukuihin. Menestyneimmät eurooppalaiset elokuvat ovat Haapasalon mukaan juuri sellaisia, joissa on satsattu omaäänisyyteen, minkä myötä niistä on tullut myös kaupallisia menestyksiä: ”Väitän, että niin sanotut menestykset lähtevät juuri sieltä hurjista riskinotoista.”
Lopuksi Haapasalo uskoo myös, etteivät alalle tulevat nuoret tekijät jää laakereilleen lepäämään, sillä heissä on valtavasti muutosvoimaa: ”Jos me keski-ikäiset onnistutaan tämä sössimään, jos me ei jakseta uudistaa tai tehdä kiinnostavia töitä, he varmasti sen tekevät.”