Suomessa on viime vuosina nähty useita sairaanhoidon työtaisteluita ja lakkoja, joiden isoissa rakenteissa jää ihminen helposti piiloon. Klaus Härön uusimmassa elokuvassa Hetki ennen valoa eläydytään hoitajan näkökulmaan. Elokuva kertoo erikoissairaanhoitaja Inkasta. Hän kohtaa tuoreet vanhemmat, joiden lapsella todetaan sydänvika, mutta samaan aikaan hoitoalalla suunnitellaan massiivista lakkoa.
”Mitä sitten, kun ihminen, jonka pitäisi hoitaa meitä, ei enää jaksa? Siitä elokuvassa on kyse”, valottaa Härö uuden elokuvansa ydinpulmaa.
Elokuva tarkastelee niitä kysymyksiä, joita ihminen joutuu isojen rakenteiden keskellä kysymään. Isona teemana elokuvassa on, onko meillä velvollisuutta suojella sitä heikointa ja sitä, joka ei pysty auttamaan itseään. Vastakkainasettelujen sijaan elokuva muistuttaa, että vastasyntynyt on riippuvainen niin hoitajista kuin vanhemmistaankin.
Tekoprosessissa on käsikirjoituksista kuvauksiin ollut mukana erikoissairaanhoitaja varmistamassa sairaala-arjen autenttisuuden. Ohjaaja kertoo olleensa häkeltynyt näyttelijöiden kyvystä ja nopeudesta omaksua sairaanhoidon rutiinit: ”Uskon, että näyttelijöiden tinkimätön ote toi niin sanotusti ryhtiliikkeen koko työryhmälle. Että vitsit, nää tyypit tekee tätä vakavissaan. Meidänkin täytyy.”
Elokuvan pääroolia näyttelee Laura Birn, vuoden 2024 Espoo Ciné -palkinnon voittaja. Muissa rooleissa nähdään Oona Airola, Jussi Vatanen vanhempina ja Mari Rantasila, Kaarina Hazard, Sari Siikander hoitajina sekä Merja Larivaara Inkan painostavana äitinä. Käsikirjoituksen elokuvaan ovat tehneet Härön luottokäsikirjoittajat Kirsi Vikman ja Jimmy Karlsson, jotka hän tuntee periksiantamattomina kirjoittajina. Heidän kanssaan Härö on tehnyt töitä mm. Rakkaani merikapteeni ja Äideistä parhain -elokuvien parissa.
Kotimaisesta elokuvasta puhuttaessa nousee monelle mieleen kulttuurialan leikkaukset. Härö pitää viimeisen vuosikymmenen Suomen elokuvakenttää kuitenkin hyvänä, sillä alalla on syntynyt monipuolista elokuvaa. ”Meillä on mainstreamia, kokeellisempia elokuvia, lastenelokuvia, hullunkurista actionia ja hyvinkin vakavaa ja syvällisiä kysymyksiä kysyviä elokuvia”, ohjaaja luettelee. Härön mukaan on ymmärrettävää, että elokuvateatterit ja levittävät tarvitsevat tietyn määrän elokuvia, jotka vetävät yleisöä, mutta jotta elokuva-ala voi hyvin, tulee alalla syntyä myös elokuvia, jotka yrittävät tehdä asiat eri tavalla. "Menestykseen voi pyrkiä ja sitä voi toivoa, mutta menestystä ei voi vaatia jatkuvasti", Härö puntaroi.
Samaan aikaan ohjaaja peräänkuuluttaa kotimaisen elokuvan rahoitusta ja uusia tekijöitä alalle. Jos Suomesta kertovaa elokuvaa joudutaan kuvaamaan ulkomailla, jotta se ylipäätään toteutuu, on rahoituksessa jotain pielessä. Ohjaajalla on kuitenkin vahva luotto alan uusiin tekijöihin niin suomen- kuin ruotsinkieliselläkin puolella: ”Toivon, että ne nuoret tekijät, jotka tulevat nyt alalle, jaksaisivat ponnistella.”
Ohjaajan oma matka yhdeksi Suomen menestyneimmistä elokuvaohjaajista on ollut kovan työn ja oppimisen takana. Härö muistelee teippailleensa Göteborgin elokuvafestivaaleilla oman lyhytelokuvansa julisteita pitkin kaupunkia ja repineensä ihmisiä hihasta saapumaan näytökseen. Elokuvan menestyminen voi olla myös puhdasta arpapeliä. Muun muassa hänen ruotsinkielinen elokuvansa Elämää kuoleman jälkeen jäi koronan jalkoihin, sillä se ehti olla noin viikon teattereissa ennen elokuvateattereiden sulkemista.
Espoo Ciné -palkinto on Härölle ennen kaikkea viesti siitä, että hän on oppinut tekemään työtään. Ohjaaja uskoo, että hänen kymmenes pitkä elokuvansa, Hetki ennen valoa, ei olisi ollut mahdollinen ilman yhdeksää aikaisempaa.
Vaikeina kriisiaikoina elokuvateollisuudella on tehtävänsä, mutta Härö toivoo, ettei elokuvista tulisi vain tämän tai tuon ideologian välinetä, vaan ne olisivat sitä, mitä elokuvat syvimmillään ovat: tarinan kerrontaa. Härö uskoo, että jos elokuvassa alkaa maistumaan propaganda, se menettää yleisönsä.
”Kun kertoo toiselle tarinaa esimerkiksi sairaanhoitajasta, kuuntelija peilaa tarinaa omaan elämäänsä ja voi näin päästä hyvinkin syviin vesiin, aivan kuten kirjaa lukiessaan tai näytelmää katsoessaan” Härö toteaa.
Härö on myös täysin tietoinen siitä, ettei katsoja seuraa elokuvaa koko ajan, vaan vaipuu mietteisiinsä ja poimii sieltä itselleen tärkeän ajatuksen. Yhdelle se voi olla vastasyntyneen lapsen kokemus, toiselle taas sairaanhoitajan. Joku samaistuu taas vanhempien kokemukseen.
Ohjaaja toivoo erilaisten ihmisten kokoontuvan Hetki ennen valoa -elokuvan ääreen ja näkevän toisensa siitä toisen näkökulmasta. Elokuvallaan hän toivoo rohkaisevansa sairaanhoidon parissa työskenteleviä, jotta he ymmärtäisivät työnsä merkityksen. Myös muut, jotka tuntevat kyynistyneensä omaan työhönsä, voisivat rohkaistua elokuvan kautta ja ymmärtää oman tärkeytensä.
”Uskon, että se, mitä elokuvasta jää mieleen, on ennen kaikkea fantastinen näyttelijäntyö ja pakahduttava tunne siitä, että ihmiselämä on vaalimisen ja suojelemisen arvoinen”, Härö summaa.
Hetki ennen valoa Bio Rex Lasipalatsissa ja Kino Tapiolassa lauantaina 22.8. kello 18.00. Klaus Härö on myös tämän vuoden Espoo Ciné -palkinnon voittaja. Palkinto myönnetään vuosittain henkilölle tai taholle, joka edistää kotimaista elokuvakulttuuria kohti monimuotoista eurooppalaisuutta. Härö kertoo elokuvistaan ja elokuvantekijyydestään haastattelussa Bio Rex Lasipalatsin lämpiössä lauantaina 22.8. kello 16.30. Häröä haastattelee Espoo Cinén hallituksen jäsen Manna Katajisto.