Espoo Ciné istahti hetkeksi alas ohjaaja Mia Engbergin kanssa keskustellakseen tämän elokuvista Belleville Baby, Lucky One ja Hypermoon. Belleville-trilogianakin tunnettu, herkkä ja henkilökohtainen kokonaisuus on koottu vuosien varrella kuvatusta materiaalista. Trilogian teoksia yhdistää niiden kaunis estetiikka ja esseistinen tyyli.
Voisitko esitellä itsesi?
Nimeni on Mia Engberg, olen elokuvantekijä. Espoo Cinéssä esitetään tänä vuonna kolme elokuvaani: Belleville Baby, Lucky One ja Hypermoon. Olen kotoisin Ruotsista, Tukholmasta.
Kertoisitko enemmän Belleville-trilogiasta?
Aloitin työskentelyn trilogian parissa melkein viisitoista vuotta sitten, joten projekti on kestänyt todella pitkään. Trilogia päättyy nyt tänä vuonna Hypermoonin, kolmannen osan, myötä. Elokuva tulee Ruotsissa elokuvateattereihin syyskuussa. Belleville-trilogia on henkilökohtainen tarina minusta ja entisestä rakastetustani Vincentistä, joka on rikollinen ja asuu Pariisissa. Mutta se on myös tarina inhimillisyydestä; trilogia kertoo minusta, mutta samalla se kertoo myös kaikista muista.
Sekä Belleville Baby että Hypermoon käyttävät henkilökohtaista arkistoasi materiaalina. Miltä tuntuu työskennellä henkilökohtaisen arkiston ja todellisten muistojen parissa?
Koska olen tehnyt dokumenttielokuvia niin monien vuosien ajan, minulla on valtava materiaaliarkisto. On itse asiassa suuri ilo kaivautua näihin arkistoihin ja käyttää vanhaa materiaalia. Uskon myös, että on hyväksi planeetalle kierrättää sitä, mitä jo omistaa, sen sijaan, että lähtisi tuottamaan uutta. Mutta kyse on myös sekoituksesta, sillä elokuvani ovat vahvasti käsikirjoitettuja. Jotkut kutsuvat tekemiäni elokuvia dokumenteiksi, mutta itse en tee niin; ne ovat pikemminkin autofiktiota. Elokuvani ovat sekoitus mielikuvitusta ja todellisia muistoja. Niissä on käytetty arkistomateriaalia, mutta sen lisäksi olen myös kuvannut paljon uutta materiaalia vanhoilla kameroilla. Työskentelen paljon 16mm:n ja Super 8:n kanssa.
Toinen osa, Lucky One, on enemmän fiktiota muihin osiin verrattuna. Kuinka päädyit tähän ratkaisuun?
Lucky One on tosiaan hieman erilainen kuin ensimmäinen ja kolmas osa. Se on tummempi ja haastavampi. Halusin kokeilla, miltä tuntuisi muuttaa Vincentin kaltainen dokumentaarinen hahmo täysin fiktiiviseksi. Halusin myös käydä hänen kanssaan vuoropuhelua, koska lopulta kyseessä on kuvitteellinen tarina hänestä ja hänen tyttärestään. Ja samalla elokuvassa käydään vuoropuhelua minun, ohjaajan, ja elokuvan päähenkilön välillä. Halusin kokeilla elokuvassa erilaista kerrontatapaa, ja pohtia, mikä luettavaa, ymmärrettävää ja mahdollista tässä kontekstissa.
Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
Elokuvan valmistumisen jälkeen kestää aina hetki, että saan ladattua akut ja alan saada taas uusia ideoita. Tällä hetkellä kirjoitan kirjaa elokuvan tekemisestä. Kirjan työnimi on "Darkness as material" (pimeys materiaalina), se julkaistaan ensi keväänä. Sen jälkeen en todella tiedä, elämäni on täysin avoinna! Tämä elokuvatrilogia on nyt tehty, enkä aio tehdä samanlaista enää. Mutta katsotaan!
