Espoo Ciné -palkitun Anna Erikssonin toinen pitkä elokuva W on synkkä visio yhden aikakauden ja maailman romahduspisteestä. Vai sittenkin kahden? Yhdellä näyttämöllä Madame Europa (Anna Eriksson) viruu henkitoreissaan, mutta kuvittelee silti hallitsevansa kaikkea. Toinen näkymä vie meidät salaperäiseen hoitolaitokseen, jonka väkivaltaisia rutiineja horjuttaa niin ikään parhaat päivänsä nähnyt vallankumouksen aave (Jussi Parviainen). Kun tykit jylisevät ympärillä ja normien seuraaminen voi johtaa vääriin tekoihin, selkeästi kajautettu ”Ei!” voi kaikua hitusen toivoa. Toisin kuin Marilyn Monroen myyttiin uppoutunut M, Locarnossa maailman ensi-iltansa saanut W ei enää kuvaa mitään yksittäistä ihmiskohtaloa vaan laajentaa visionsa kattamaan laajemmin länsimaiden kriisiytynyttä nykyjamaa.