Gunvor Nelson – Naisen paikka

Loppiaisena 93-vuotiaana kuollut Gunvor Nelson kuuluu ruotsalaisen kokeellisen elokuvan maineikkaimpiin tekijöihin, vaikka määritelmään liittyy myös paradokseja. Mitä tulee ruotsalaisuuteen, Nelson teki ensimmäiset elokuvansa Kaliforniassa ja vaikutti siis myös Yhdysvaltain länsirannikon avant-garde-piireissä, mutta palasi myöhemmin Ruotsiin.

Nelson itse kutsui teoksiaan mieluiten ”henkilökohtaisiksi elokuviksi” (personal films). Henkilökohtaisuus ei tarkoita tunnustuksellisuutta. Sen sijaan elokuvissa näkyy taiteilijan oma katse ja kosketus elokuvan materiaalisuuteen, oma siveltimenjälki.

Helene Schjerfbeckiä teininä ihaillut Nelson kuvaa naisen elämänkaarta monipuolisella tavalla, joka tuntuu yhä ajankohtaiselta. 

Näytöksen elokuvat: 

Gunvor Nelson & Dorothy Wiley: Schmeerguntz (1966, 15:00)

Nelsonin ja hänen ystävänsä Dorothy Wileyn esikoiselokuva on kritiikissään kipakka ja ruumiillisuudessaan raju. Nuoret äidit turhautuivat kuiluun, joka erotti heidän jokapäiväisen kokemuksensa sotkuisuuden amerikkalaisessa televisiossa tuputetusta naiskuvasta ja kotirouvan ideaalista.

Gunvor Nelson: Frame Line (1983, 22:00)

Nelsonin ensimmäinen kollaašielokuva kuvaa vierauden tunnetta vanhassa kotimaassa. Mustavalkoiset valokuvat Tukholmasta ja tukholmalaisista muuntuvat uusien kuvien materiaaliksi. Nelson löysi animaatiosta itselleen uuden välineen tutkia todellisuutta. 

Gunvor Nelson: Red Shift (1984, 50:00)

Nelsonin vanhempien kotona Kristinehamnissa kuvatussa elokuvassa esiintyvät Nelsonin lisäksi hänen äitinsä sekä tyttärensä Oona. Sukupolvien ketjussa yhteen punoutuvat vanheneminen, välittäminen, vastuu – sekä rakkaus ja syyllisyys, jotka kaikuvat myös väliin lainatuissa villin lännen pyssysankari Calamity Janen kirjeissä tyttärelleen.

Tytti Rantanen