Niin sanottua kreikkalaista outoa aaltoa edustavan Athina Rachel Tsangarin ohjaama Harvest on 2020-luvun acid western. Jos klassinen länkkäri juhlii edistystä, niin monet sen alalajit kuten acid tutkivat kapitalismin nurjaa puolta. Tsangarin käsittelyyn pääsee kysymys omistajuudesta ja sen johdannaisista, kuten riistosta ja syntipukeista.
Elokuvassa agraarinen kyläyhteisö Skotlannin maaseudulla tuhoutuu rikkaan perillisen halutessa tehdä maasta tuottoisan. Mullistus alkaa, kun yhteisön nuoret taikasienipäissään sytyttävät tulipalon ja syyttävät tästä kolmea muukalaista.
Elokuva ei pyri historialliseen realismiin, vaan etenee kuin hallusinaatio. Kuvaaja Sean Price Williams piirtää maiseman esiin aistivoimaisesti 16-milliselle filmille. Kuvauksen kohteena ovat yhtä lailla mutaiset sikalat ja päihtyneet bakkanaalit kun pastoraalinen ihanne. Ensemble-kaartin näyttelemässä suljetussa yhteisössä on ongelmansa, vaikka Midsommarin (2019) tasolle ei päästäkään. Niin kuin westerniin kuuluu, historia toimii peilinä nykypäivään.
Tsangarin ohjaustyyli luottaa katsojan kykyyn rakentaa elokuvasta kehityskulkuja kohti nyky-yhteiskunnan ongelmia.
Harvest sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlien pääkilpasarjassa.
Saara Tuusa