Keski-ikäinen mies, Irakli, lähtee etsimään kadonnutta valokuvaajatytärtään Lisaa näkymättömän ystävän kanssa. Heidän ainoa johtolankansa on kierrellä syrjäseutujen jalkapallokenttiä, joita tytär on kuvannut. Tässä ovat lähtökohdat Georgian raikkaimman tarinankertojan
Alexandre Koberidzen uusimpaan elokuvaan
Dry Leaf, joka palkittiin tuomariston erikoismaininnalla Locarnon elokuvajuhlilla ja on sittemmin noussut monen taide-elokuvan ystävän vuoden elokuvatapaukseksi.
Kyllä,
Dry Leaf on kuvattu lähes 20 vuotta vanhalla kännykällä. Se on suttuinen, mutta sitäkin suloisempi. On palkitsevaa katsoa, mitä ”arkaainen” väline tekee elokuvalle, ja seurata, mitä pikselöityneisiin kuviin on taltioitunut: taidokkaita kompositioita, kissoja, koiria, kukkia, jalkapallorakkautta sekä pieniä ja vanhoja ihmisiä.
Elokuvan hurmaavan musiikin on säveltänyt ohjaajan veli
Giorgi Koberidze. Pääosassa nähdään ohjaajan isä
David Koberidze. Koberidzen kotikutoinen ja vilpitön
Dry Leaf on tuore vaihtoehto heille, jotka kaipaavat spektaakkelien sijaan pieniä, vaeltelevia kertomuksia.
Tytti Rantanen