Holofiction

Holokausti ja natsien hirmuteot ovat Euroopan lähihistorian kivuliaimpia ja synkimpiä häpeäpilkkuja. Vaikka kärsimyksen kokoluokkaa on lähes mahdoton hahmottaa, elokuvan saralla aihetta on yritetty käsitellä laajasti. Holokaustia käsitteleviä fiktiivisiä elokuvia on olemassa jopa tuhansia.

Näistä elokuvista Michal Kosakowski on koostanut hätkähdyttävän kokeellisen arkistoelokuvansa. Holofiction käy kuva kuvalta läpi, kuinka elokuvat ovat eri aikakausina toistaneet samanlaisia visuaalisia ja kerronnallisia rakenteita. Joukkotuhoa kuvanneet elokuvat eivät ole aina pyrkineet todellisten tapahtumien rekonstruoitiin ja ne ovat huomaamattaan lainanneet toisiltaan vakiintuneita kuvaustapoja.

Holofiction kartoittaa elokuvallista muistia ja toimii samalla pisteliäänä mediakritiikkinä. Kosakowskin elokuvaessee laittaa pohtimaan, millaisia mahdollisuuksia taiteella on välittää muistoja ja kuinka helposti fiktiossa voidaan sortua yksinkertaistuksiin, mässäilyyn ja harhaanjohtamiseen. Tekoälyn aikakaudella Holofictionin varoitukset tuntuvat entistä painokkaammilta. Paolo Marzocchin elokuvaan säveltämä musiikki mykistää valtavan aineiston äärellä.

Espoo Ciné