The Stranger
L'Étranger
François Ozon on tarttunut nobelisti
Albert Camus’n laajuudeltaan niukkaan mutta kirjalliselta painoarvoltaan järkälemäiseen
Sivulliseen (1942). Venetsian elokuvajuhlilla kultaisesta leijonasta kisannut mustavalkoinen elokuva on tyylikäs sovitus, joka on uskollinen alkuteoksen hengelle. Ozon onnistuu silti tuomaan tulkintaan kriittistä lisäkontekstia, siinä missä Espoo Cinéssä niin ikään nähtävä
Malek Bensmaïlin The Arab tarjoaa varsinaisen vastakertomuksen.
Nuori
Benjamin Voisin patsastelee rooliin sopivan vähäeleisesti välinpitämättömänä Meursault’na, joka kuin ohimennen tulee ampuneeksi romaanissa nimettömäksi jäävän arabin. Hänen suurin rikoksensa yhteisön silmissä tuntuu kuitenkin olevan kykenemättömyys odotuksenmukaiseen käytökseen äidin kuoleman jälkeen.
Ozonin elokuva tukeutuu avainkohdissa alkuteoksen riveihin mutta kysyy rivien väleissä, kellä on varaa irtautua moraalista ja antautua olemassaolon absurdismin tyhjyydelle.
The Stranger alkaa 1940-luvun matkailumainoksella, jossa “Algeria hymyilee”. Ei hymyile; jännitteet kiristyvät.
Tytti Rantanen
Päivitetty 2026-07-30 17:30:10 UTC