Espoo Ciné on yksi Suomen suurimmista elokuvafestivaaleista. Vuosien varrella se on vakiinnuttanut asemansa merkittävänä eurooppalaisen elokuvan esittäjänä, jonka ohjelmiston pariin uskollinen yleisö palaa aina uudelleen.
Espoo Cinén taustalla vaikuttavan Espoon elokuvajuhlat ry:n perusti joukko innokkaita elokuvaharrastajia vuonna 1989. ”Elokuvafestivaalit ovat vielä 1980-luvulla kukoistaneen elokuvakerhokulttuurin jatke”, Espoo Cinén ohjelmistopäällikkö Mickael Suominen taustoittaa. ”Uusia elokuvia tuotiin Suomeen vain vähän, jolloin festivaali paikkasi tilannetta tarjoamalla elokuvia, jotka muuten olisivat jääneet kokonaan esittämättä.”
Espoolaisuus on olennainen osa Espoo Cinéä ja Espoon kaupunki on alusta saakka ollut tapahtuman merkittävä tukija. Kun Espoon kulttuurikeskus avattiin Tapiolan sydämeen vuonna 1989, se tarjosi – kivenheiton päässä sijaitsevan elokuvateatteri Kino Tapiolan ohella – upeat puitteet festivaalille. Ensimmäinen Espoo Ciné järjestettiinkin jo samana vuonna.
Nykyään uuteen eurooppalaiseen elokuvaan keskittyvä Espoo Ciné avasi ensimmäisen festivaalinsa amerikkalaisella toimintatykityksellä Punaisen lokakuun metsästys – ja julisti tapahtuman keskittyvän Itämeren alueen elokuviin. Tätä nykyä tyylistään varma festivaali sekoittaa pakkaansa kevein sydämin: laadukkaan uuden eurooppalaistuotannon, LGBT-elokuvien ja naistarinoiden ohella se on tarjoillut esimerkiksi genreherkkuja ja kinokonsertteja. Ohjelmiston kruunaavat elokuvahelmet kaikkialta Euroopasta: ”Emme halua jäädä toistamaan joskus omaksuttua mantraa, vaan tahdomme pysyä liikkeessä ja seurata aikaamme. Pyrimme tuomaan esiin ajan ilmiöitä, uusien tekijöiden tuoretta näkökulmaa sekä kulttuurien ja kielten moninaisuutta”, Mickael Suominen painottaa.
Alusta lähtien Espoo Cinén ohjelmistossa on ollut myös lastennäytöksiä, jotka nostettiin omaksi Junior Ciné -tapahtumakseen vuonna 2017. Osa lasten- ja nuortenelokuvista tarjotaan ilmaisina mediakasvatusnäytöksinä kouluille ja päiväkodeille. Myös festivaalin yritysyhteistyökumppanit voivat järjestää koko perheen näytöksiä elokuvista, joita ei muuten valkokankailla nähdä.
”Jos haluat, että jumala nauraa, kerro hänelle suunnitelmasi”
Parinkymmenen tuhannen ihmisen yleisötapahtuman toteuttaminen on melkoinen palapeli: ”Ensimmäisenä suunnitellaan yleiset linjat: etsitään rahoittajat, yhteistyökumppanit ja sponsorit. Mitä aiemmin yhteistyökumppani saadaan mukaan, sitä moninaisemmat ovat yhteistyön mahdollisuudet”, festivaalin toiminnanjohtaja Mia Vainikainen kertoo. Suurten linjojen selkeydyttyä kerätään joukko eri osa-alueiden ammattilaisia työskentelemään ympärivuotisen kaksikon, Vainikaisen ja Suomisen, kanssa. ”Palkkatyöläisiä on vain muutama. Tapahtuman lähestyessä mukaan saadaan suuri vapaaehtoisten joukko, jotka viime kädessä mahdollistavat festivaalin toteuttamisen”, Vainikainen kertoo. ”He osallistuvat festivaalin rakentamiseen ja toteuttamiseen silkasta rakkaudesta elokuviin – ja Espoo Cinéen” hän jatkaa.
Festivaalin ohjelmiston kokoaminen on salapoliisityötä. Käytännössä se vaatii alan uutisten herkeämätöntä seuraamista, normaalitilanteessa myös matkoja kansainvälisille festivaaleille Cannesiin, Venetsiaan ja Berliiniin, mutta aarteita voi löytää yllättävistäkin paikoista, on vain maltettava etsiä. ”Koherentin ohjelmiston kokoamiseksi on katsottava kymmenittäin myös sellaisia elokuvia, jotka eivät koskaan päädy festivaalin ohjelmistoon. Haarukointiapuna on ohjelmistotiimi, sillä kaikki viisaus viihtyy harvoin yhdessä päässä”, Suominen toteaa. ”Yhdessä tekeminen ja viisauden jakaminen on rikkaus ja suuri onni.”
32-vuotiaalla Espoo Cinéllä on suuri joukko uskollisia faneja, vuosien varrella tutuksi tulleita ihmisiä, jotka lumoutuvat festivaalin tarjonnasta vuosi toisensa jälkeen. Mikä on tämä elokuvafestivaalin taika? ”Elokuvat ja ihmiset tekevät festivaalin. Eläytyminen elokuvien maailmoihin yhdessä, kokemusten jakaminen ja toisten festivaalikävijöiden kohtaaminen ovat korvaamaton osa tapahtumaamme”, Mia Vainikainen toteaa. ”Jopa viime vuoden festivaalista tuli globaalin pandemian keskelläkin aivan mahtava elämys! Olimme onnekkaita siirtäessämme tapahtuman syyskuun alkuun: saimme festivaalin järjestettyä elokuvateattereissa ja onnistuimme tarjoamaan ihmisille elokuvaelämyksiä näinä haastavina aikoina. Tunnelma oli mieletön”, Vainikainen kiittelee.
Teksti: Saija Holm
Kuva: Mikko Lyytikäinen
