La Casa

Alex Montoyan surumielisessä ja hyvin kauniissa elokuvassa kolme sisarusta kohtaa toisensa vanhassa kotitalossa. He ovat yrittäneet selvitä isänsä kuolemasta kukin omalla tavallaan, mutta nyt pitää päättää mitä tehdä isän rakentamalle talolle: pitää vai myydä? Lyhyenkin oleskelun aikana pitkään syvällä olleet erimielisyydet ja salaisuudet nousevat aina pintaan. Veljekset Jose ja Antonio ovat kovin erilaisia: toinen kontrollifriikki ja toinen vapaa sielu. Jose haluaisi pitää talon, Antonio ei, ja tämä luo jännitteitä jo ennestään kireisiin väleihin. Heidän siskonsa yrittää tasapainottaa tilannetta, ja onnistuukin osittain. Sisarukset siivoavat taloa kuin omia muistojaan ja alkavat pikkuhiljaa löytää toisensa uudelleen. Montoya kuvaa kolmikon välejä osuvasti: jokaisella on oma kuvansa menneisyydestä ja jokainen suree omalla tavallaan. La Casa on kuin haikea mutta lämmin haiku siitä, mitä kerran oli mutta mitä et enää koskaan saa takaisin. Jäljellä on kuitenkin talo, kuin muistona. Kannattaako siitä luopua? Anne Miettinen