Ajatuksia Sinun Ciné -palkinnosta

Espoo Cinén avajaisissa juhlistettiin monimuotoista elokuvaa antamalla tänä vuonna ensi kertaa jaettava Sinun Ciné -palkinto!

Sinun Ciné -ideakilpailu on Käsikirjoittajien Killan ja Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry:n kanssa yhteistyössä toteutettu Espoo Cinén aloite kohti moninaisempaa elokuvaa, sillä kilpailu on suunnattu aliedustetuille vähemmistöille auttaen heidän ideoitaan kehittymään elokuviksi. Kilpailuun kerättiin ideoita 29.6.–26.7., joista 10 karsittiin mukaan viime viikon maanantaina 29.8. järjestettyyn workshoppiin, jonka lopuksi valittiin yksi voittaja, Pinja Eskola, sekä kaksi kunniamaininnan saanutta, Janina Korkia-Aho ja Miska Tuononen. Voittaja ja kunniamaininnan saaneet julkistettiin Espoo Cinén avajaisnäytöksessä maanantaina 29.8. samalla kun jaettiin Espoo Ciné -palkinto. Sinun Ciné -ideakilpailun voittaja sai 2 500 euron arvoisen tuen idean jatkokehittämiseen. Palkintoa tukivat Yle, Nordisk Film sekä Suomen elokuvasäätiö.

Kilpailun voittaja Pinja Eskola kertoo kokemuksestaan Sinun Ciné työpajassa:

Espoo Cinén Sinun Ciné -ideakilpailu tarjosi huikean mahdollisuuden: kilpailun ideana oli saada vähemmistöjen ääniä kuuluviin. Antaa tilaa sellaisille tarinoille, joita emme välttämättä muuten kuulisi. Käsikirjoitusta opiskelleena tiedän ja tunnustan elokuvien mahdin, kyvyn vaikuttaa ihmisten ajatteluun ja toimintamalleihin. Vain sillä, että vähemmistöjen tarinoita kuullaan ja kuunnellaan, normalisoituu erilaisuus ja moninaisuutta aletaan ymmärtää paremminkin rikkautena kuin uhkana.

Elokuva-ala vaikuttaa kutkuttavalta ja houkuttelevalta monille. Se tarjoaa parhaimmillaan upeita mahdollisuuksia. Elokuvien ja sarjojen avulla voi tarjota ihmisille pakopaikan todellisuudesta, viihdyttää ja herättää ajatuksia. Alalle on kuitenkin hankala päästä. Sinun Ciné halusi nostaa matalalla kynnyksellä vähemmistöjen tarinoita ja ääniä esiin. Näin mahdollisuuden. Mahdollisuuden tuoda valkokankaalle sellaisia hahmoja, joita olisin itse kasvaessani tahtonut nähdä eli vahvoja ja itsenäisiä, oman elämänsä aktiivisia tekijöitä moninaisissa seikkailuissa. Kun olin nuori, sellainen oli lähes tavatonta. Aikaa ei ole kulunut kauaa siitä, kun vaikutti siltä, että kaikki vammaiset oli käsikirjoitettu kuolemaan. Joko kirjaimellisesti kuolimme tai sitten tahdoimme kuolla. Ei sellaista representaatiota kukaan tahdo nähdä, sillä elämämme ei ole tragediaa. Se ei normalisoi erilaisuutta. Päinvastoin se luo kuilua vammaisten ja vammattomien välille. Käsikirjoittajana tahdon murtaa haitallisia representaatioita ja narratiiveja kirjoittamalla enkä vain valittaa teemoista blogissani.

Kirjoitin idean draamasta, jossa yhteiskunnan asettamia oletuksia, paineita ja ennakkoluuloja käsitellään liveroolipelin ja tosielämän leikkauspisteessä. Tarinassa vammainen kuuluu useampaan vähemmistöön ollessaan vammaisuutensa lisäksi sateenkaareva poly. Hän on sinut itsensä kanssa toisin kuin vammaton, joka tuntuu musertuvan osittain kuvitteellisten, osittain todellisten yhteiskunnalta, perheeltä ja häneltä itseltään tulevien paineiden alla. Mitä tapahtuu, kun kaksi täysin eri lähtökohdista olevaa ihmisiä kohtaa toisensa? Ja vielä tärkeämpänä: esitämmekö enemmän tosielämässä kuin pelissä, sillä pelissä yhteiskunnan normit, ennakkoluulot ja oletukset eivät sido meitä?

Pääsin kisaamaan yhdeksän muun lahjakkaan kirjoittajan ja heidän moninaisten ideoidensa kanssa kilpailun voitosta. Ennen kuin voittaja valittiin ja idea pitchattiin raadille, oli edessämme neljän tunnin mittainen workshop. Workshopissa meillä oli mahdollisuus kehittää ideaamme 10 elokuva-alan rautaisen ammattilaisen kanssa. Ensin kerroimme lyhyesti idean jokaiselle vuorollaan, ja he kertoivat näkemyksiään. Tämän jälkeen meillä oli pidempi sessio oman mentorimme kanssa. Session jälkeen pitchasimme päivän aikana kehittyneen ideamme raadille, joka valitsi voittajan.

Päivä oli hektinen ja paineet kovat. Vaikka tiesin, ettei kisan voitto tarkoita automaattisesti elokuvaidean päätymistä tuotantoon, olin päättänyt tehdä parhaani. Tahdoin hyödyntää tämän uskomattoman tilaisuuden oppia ja, rehellisyyden nimissä, myös palkkio houkutti. Jokainen kohtaaminen mentorien kanssa antoi idealleni valtavasti. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka eri tavoin erilaiset ihmiset katsovat samaa ideaa. Vaikka sain paljon uusia ajatuksia, tuntui pääni olevan kaiken jälkeen aivan pyörällä. Mietin lopullista myyntipuhetta pitäessäni, miten ihmeessä saan idean koherentiksi. Minua lämmitti suuresti se, kuinka useampi alan ammattilainen tarjoutui tapahtumassa auttamaan minua idean jatkokehittelyssä workshopin jälkeen. Tarinoissani on voimaa. Niitä halutaan kuulla.

Suunnitelmissani on, jollain aikavälillä, työstää ideastani lyhytelokuvan käsikirjoitus, jonka pyrin saamaan tuotantoon. Toivon ideastani kehittyvän mukaansatempaava, lämmin, mutta ajatuksia herättävä elokuva, joka pitää katsojan otteessaan loppuun asti.

Toivoisin Sinun Cinéstä tulevan Espoo Cinén vakio-ohjelmistoa, sillä tällaisia mahdollisuuksia tarvitaan.